Rodun historia

Perro de presa canario on lähtöisin Kanariansaarilta. Rodusta on mainintoja historian kirjoissa jo 1500- luvulta lähtien. On todennäköistä, että espanjalaiset valloittajat toivat näitä suurikokoisia ja vahvoja koiria mukanaan Kanariansaarille tullessaan sinne mantereelta. Kanariansaarille tuodut yksilöt elivät eristyksissä muista espanjalaisista koiraroduista, joka osaltaan mahdollisti sen kehityksen täysin omaksi rodukseen. Joidenkin uskomusten mukaan rodun syntyyn olivat vaikuttamassa myös muut rodut mm. Iso-Britanniasta ja Kuubasta. Perro de presa canario, siinä muodossa kun se alun perin Kanariansaarilla esiintyi, kuoli kuitenkin sukupuuttoon. Todistusaineistoa sen olemassaolosta esiintyy ainoastaan kirjallisessa materiaalissa.
Espanjan Kennelliitto (Real Sociedad Canina de España) hyväksyi rodun vuonna 1989. Tätä ennen RSCE teki tiivistä yhteistyötä Kanariansaarilla asuvien kasvattajien kanssa rodun kehittämisessä. Tärkeimmät alueet jossa rodun kehitystyötä tehtiin olivat Gran Canaria ja Teneriffa, joissa rodun kasvatustyötä oltiin tehty vuosikymmenien ajan perheissä ja suvuissa, jotka tarvitsivat pelottomia, vahvoja ja sitkeitä työkoiria. Näitä koiria kutsuttiin vain yksinkertaisesti nimityksellä "presa". Tässä kontekstissa termi "presa" tarkoittaa kiinnipitoa. Näiden koirien odotettiin eliminoivan kulkukoirat, jotka tulivat syömään nuoria vuohia, pitävän kiinni teurastettavaa karjaa, sekä vartioivan uskollisesti omistajiensa koteja. Maatilojen asukkaita jotka kasvattivat näitä koiria itselleen ja tuttavilleen kutsuttiin nimellä "presero".
Uskotaan, että presat kehittyivät useista eri mastiffeista ja bulldogeista, jotka saapuivat Kanariansaarille laivojen mukana ja lisääntyivät paikallisen koirapopulaation kanssa.
Näitä risteytettiin Fuerteventuran saarelta kotoisin olevan Majoreron karjakoiran kanssa, jotta syntyi rotu, jota tänä päivänä kutsumme presa canarioksi. Preserot risteyttivät majoreron karjakoiria omien koiriensa kanssa niiden karskin olemuksen sekä kestävyyden vuoksi, sekä parantaakseen elävän karjan vartiointiviettiä. Majoreroilla oli tyypillisesti brindle tai musta väritys, ja ne olivat tunnettuja kovasta luonteestaan sekä vahvasta puruvoimastaan. Preserot antoivat myös koiriensa tapella keskenään saadakseen kunniaa ja mainetta. Näitä koiratappeluita kutsuttiin "kunniatappeluiksi", joiden tehtävä oli todistaa koirien kovuutta ja periksiantamattomuutta.

Presan suosio laski 1940 Espanjan kieltäessä koiratappelut lailla. Preserot kuitenkin jatkoivat presojen kasvatustyötä muihin perinteisiin käyttötarkoituksiin, mutta 1970- lukuun mennessä rodun kanta oli kuitenkin lähestulkoon kuollut sukupuuttoon. Kantaa lähdettiin hiljalleen elvyttämään uudelleen henkiin. Keskeisimmät kehitysalueet olivat Teneriffa ja Gran Canaria, joissa molemmissa kyti hieman erilainen idea ideaalista presa canariosta. Yleisesti ottaen Gran Canarialla keskityttiin enemmän jalostamaan käyttöominaisuuksia välittämättä ulkomuodosta, kun taas Teneriffalla kantaa yritettiin jalostaa yhtenäisemmäksi niin, että jalostustyöttä huomioitiin sekä ulkomuoto, että käyttöominaisuudet. Nämä kaksi toisistaan eroavaa ideologiaa usein törmäsivät ristiriitoihin, joka näkyi myös rotua tunnustettaessa 1980- luvun lopussa. Teneriffalta kotoisin olevat kasvattajat tekivät tiivistä yhteistyötä RSCE:n kanssa ja liputtivat tiukemman rotumääritelmän puolesta, joka sallii värityksenä vain brindlet ja fawn- väriset yksilöt. Gran canarion preserot taas halusivat rotumääritelmän, joka hyväksyy mustan värin sekä valkoiset merkit, mutta liputtivat taas muiden kuin leikkaavan purennan kieltämisen puolesta. Näillä preseroilla oli rotu, joka oli tehty työtä tekevistä presoista, jotka olivat saaneet alkunsa majoreroista sekä muista mastiffi ja bulldogg- tyyppisistä koirista. Teneriffan kasvattajat käyttivät jalostustyössään myös mastiffeja ja bulldog- tyyppisiä koiria, mutta lähestulkoon yksinomaan puhdasrotuisia sellaisia. Lähteiden mukaan Teneriffalle kuitenkin tuotiin myös yksilöitä Gran Canarialta, jotka risteytyivät Teneriffan oman kannan kanssa, vaikuttaen näin dogo canarion olemassa olevaan nykykantaan.

Gran Canaria ja Teneriffa kävivät keskenään kovaa valtataistoa. 1980- luvun puolivälissä Teneriffalle syntyi rodun virallinen rotuyhdistys CEPC (Clun Español del Presa Canario), jonka alaisuudessa kasvattajat jatkoivat rodun eteenpäin viemistä sekä jalostustyötä yhtenäisemmän kannan synnyttämisen puolesta. Gran Canarian preserot taas jatkoivat jalostustyötään kuten aina ennenkin, tosin useat preserot tunsivat itsensä nurkkaan ahdetuksi, sillä CEPC:n valta kavensi heidän vaikutusvaltaansa. CEPC taas teki tärkeää työtä rodun tunnetuksi tuomisessa järjestämällä mm. erikoisnäyttelyitä, joissa on raportoitu olleen jopa 140 osallistunutta kanariota, sillä erikoisnäyttelyita oli katsomassa RSCE:n espanjalaisten rotujen jaoston toiminnanjohtaja Don Carlos Salas, sekä RSCE:n toiminnanjohtaja Don Valentine Alvarez. Vuonna 1989 RSCE tunnusti Teneriffan rodun viralliseksi "kotipaikaksi", mutta salli mustan värin rodun rotumääritelmään.
Vuonna 2001 FCI tunnusti virallisesti rodun CEPC:n avustuksella ja rodun nimestä tuli "Dogo Canario", eli kanariandoggi. FCI:n uusi rotumääritelmä poisti mustan värityksen, perinteiset valkoiset merkit sekä yläpainorajoituksen.
Vuonna 2018 palattiin jälleen presa canario -nimeen ja rotumääritelmää muokattiin hieman.